Historiaa | Kirkko | Muut toimitilat | Hallinto

Historiaa

Kalajoen varressa kristillistä asutusta oli jo 1200-luvulla. Ensimmäiset maininnat Kalajoen seurakunnasta löytyvät vuodelta 1525, missä kerrotaan, että Kalajoen Tyngän kylälle oli rakennettu kappelikirkko. Seurakunta käsitti tuolloin koko Kalajokilaakson aina Haapajärveä ja Reisjärveä myöten. Laaja emäseurakunta jakaantui 1800-luvulla osiin, kun kappeliseurakunnat itsenäistyivät yksi toisensa jälkeen, ensimmäisenä Haapajärvi v. 1838 ja viimeisenä Rautio v. 1921.

Emäseurakunnan kirkko ei ollut kovin pitkään Tyngällä, vaan seuraava rakennettiin lähemmäksi jokisuuta Luutaojan varteen ja kolmas kirkko nykyisen terveyskeskuksen kohdalle jokitörmälle. Vieressä virtaava joki kulutti maata kirkon alta ja se alkoi kallistua jokeen päin. Tästä syystä kirkko jouduttiin purkamaan v. 1636 ja neljännestä kirkosta alkaen kirkot ovat sijainneet nykyisellä paikalla Junnikkalan mäellä. Neljännen kirkon kohtalo oli Ison vihan keskellä lahota ja ränsistyä ja siksi oli rakennettava viides kirkko, joka valmistui v. 1780. Sekin tuhoutui sodan seurauksena, kun Ruotsi-Suomen joukot polttivat kirkon ja tapulin v. 1808 perääntyessään Kalajoelta.

Kuudes kirkko valmistui v. 1815 ja ehti toimia Herran huoneena aina vuoteen 1869, jolloin salaman sytyttämä se tuhoutui perustuksia myöten. Tämän palon jälkeen kalajokiset päättivät rakentaa kirkkonsa tiilestä. Näin valmistui v. 1879 komea punatiilikirkko, joka sekin joutui tulen tuhoamaksi puuosien osalta helmikuussa 1930. Jykevien seinien sisään rakennettiin nykyinen kirkko, joka otettiin käyttöön v. 1931. Kirkko on sen jälkeen peruskorjattu ja maalattu v. 1979 kirkon satavuotisjuhlia varten sekä v. 1999, jolloin kirkon etuosaan saatiin uudet urut ja alttarialue korjattiin siten, että se voi paremmin palvella uudistuneen jumalanpalveluksen toteuttamista.

Muita toimitiloja seurakunnalla on seurakuntakoti (1970), Vuorenkallion kappeli (1982), Kivirannan leirikeskus (1985) sekä historialliset Jokelan (1802) ja Hietalan (1826) pappilat. Viime vuosikymmenen entisöintien ja korjausten ansiosta ulkonaiset puitteet monipuoliselle seurakunnalliselle toiminnalle ovat hyvät.

1800-luvulta alkaen on herätysliikkeillä ollut merkittävä sija seurakunnallisessa elämässä. Siitä muistuttavat yhä Kalajoella pidetyt ”herännäiskäräjät” 1838-39, joissa heränneisiin kuuluvia pappeja ja maallikoita tuomittiin luvattomien seurojen pidosta ja varojen keräämisestä pakanalähetystyölle. Tuomittujen joukossa olivat mm. Paavo Ruotsalainen ja Niilo Kustaa Malmberg. Lestadiolaisuuden vaikutus ajoittuu varsinaisesti 1900-luvulle, jolloin muodostuivat Kalajoelle eri lestadiolaisuuden haarat: vanhoillislestadiolaisuus, uusheräys ja rauhansanalaisuus. Herätysliikkeiden välillä ei ole ollut suurempia ristiriitoja ja nykyisin ne rikastuttavat seurakunnan elämää omalla paikallaan hyvässä yhteishengessä seurakunnan muun toiminnan kanssa.