Hautajaiset

Läheisen ihmisen kuollessa suru varjostaa arjen. Kuitenkin voimme jättää niin oman kuin kuolleen läheisemme elämän Taivaan Isän käsiin. Ristin Herra Jeesus Kristus on voittanut kuoleman. Siinä on sarastus kirkkaudesta kuoleman ja lohduttomuuden läpi.

Surun keskellä tärkeää on ystävien ja läheisten tuki. Seurakunnan työntekijät ovat käytettävissä niin hautajaisten suunnitteluun ja toteutukseen kuin muunkinlaisen tuen tarpeeseen. Hautajaiset antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena voidaan saattaa läheinen viimeiselle matkalle. Poisnukkunutta läheistä voi hyvästellä tutuin virsin ja raamatunkohdin. 

Jeesus sanoo:
"Minä olen ylösnousemus ja elämä. 
Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

(Joh. 11:25-26)

Opas surukotiin

Käytännön vinkkejä

Seuraavassa muutamia käytännöllisiä ohjeita, mitä tulisi tehdä, kun viimeistä matkaa järjestellään:

 

  • Ilmoitus kirkkoherranvirastoon, jossa sovitaan mm. sanomakellojen soitosta ja siunauspäivästä. 
  • Arkun hankkiminen hautaustoimistolta. Samalla sovitaan, milloin vainaja siirretään kappelin tai tapulin ruumiskylmiöön. Sairaalassa voidaan veisata virsi tai lukea rukous. Kantajia arkun siirtoon tarvitaan neljä tai kuusi. 
  • Hautapaikka sovitaan hautausmaalla seurakuntamestarin kanssa. Hänen kanssaan sovitaan havujen tuomisesta ja haudan peittämisestä. 
  • Kuolinilmoitus lehteen annetaan joko ennen hautausta, jolloin siinä voi samalla kutsua ystäviä siunaus- ja muistotilaisuuteen. Jos hautaan siunaaminen tahdotaan toimittaa vain lähimpien läsnä ollessa, laitetaan lehti-ilmoitus vasta siunauksen jälkeen. 
  • Siunaustilaisuudessa seistään arkkua kirkkoon tuotaessa. Siunaustilaisuuden lopuksi lasketaan kukat, lähimmät omaiset ensin. Jos sotien veteraanit laskevat oman havuseppeleensä, on heidän vuoronsa viimeisenä ja he sijoittavat seppeleen arkun jalkopäähän. Loppuvirren jälkeen otetaan kukat arkulta ja viedään arkkua seuraten hautausmaalle. 
  • Muistotilaisuus voidaan järjestää kotona, seurakunnan tiloissa tai muissa yleisissä tiloissa. Seurakunnan tiloja käytettäessä emäntien kanssa on hyvissä ajoin sovittava tarjoilun järjestelyistä. 
  • Kiitos tehdään kirkossa hautausta seuraavana sunnuntaina. Jos tästä tavasta halutaan poiketa, on siitä sovittava kirkkoherranvirastossa. Kun esirukouksen yhteydessä luetaan omaisen nimi kirkossa, voidaan vanhan tavan mukaan silloin nousta seisomaan lyhyen musiikin ja rukouksen ajaksi. Yleensä tämä koskee vain lähimpiä omaisia. 

 

Mahdollisuus keskusteluun

Omaiset ja hautajaisiin tuleva pappi keskustelevat yhdessä ennen hautajaispäivää. Keskustelussa käydään läpi käytännön asioita siunaus- ja muistotilaisuudessa. Lisäksi omaiset voivat muistella edesmenneen elämää ja käydä läpi omaa suruaan niin halutessaan. Tässä keskustelussa on mahdollisuus myös sielunhoitoon ja yhteiseen rukoukseen.

Keskustelu voidaan käydä kirkkoherranvirastolla tai omaisten kotona riippuen siitä, mitä papin kanssa sovitaan. Aikaa keskusteluun voi kysellä jo kirkkoherranvirastosta, mutta tyypillisimmin pappi soittaa sopiakseen ajankohdasta.

Hautajaisten virsistä voidaan sopia papin kanssa käytävässä keskustelussa, mutta myös kanttori auttaa mielellään musiikkivalinnoissa. Kanttorin kanssa voi sopia yhteisen tapaamisen.

 

Hautojen hoito

Omaiset vastaavat haudan hoidosta, hautakivestä tai -muistomerkistä, kynttiläjätteiden ja kukkalaitteiden siivoamisesta. He voivat huolehtia siitä itse tai antaa sen seurakunnan tehtäväksi. Lisätietoa hautausmaksuista ja hautojen hoidosta.

Pyhäinpäivä

Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia. Kirkoissa vietettävissä jumalanpalveluksissa muistellaan vuoden aikana poisnukkuneita seurakuntalaisia.

Hautajaisarkku
Kuva Kirkon kuvapankki / Markku Pihlaja